22.8.2017

Alan vaihto


Diana Cooper on kansainvälisesti tunnettu New Age -kirjailija ja enkelilähettiläs. Minä Olen -lehden numerossa 5/2016 hän halusi jakaa lukijoille ennen julkaisemattoman tekstin. Osa tekstistä kuuluu näin:

"Vuonna 2015 ristinmuotoinen Lyran Tähtiportti avautui ja joitakin ihmeellisiä ja vaikuttavia yhdeksännen ulottuvuuden yksisarvisia astui portaalin läpi maan pinnalle. Ne myös pyytävät olemaan kanssaan yhteydessä ja tarjoamaan itseämme palvelutyöhön!"

...

No huh huh. Ei muuten, mutta tuli vain mieleen että olen kyllä selkeästi väärällä alalla. Tarkoitan että voisinhan minäkin kokeilla tuollaista kirjailijan uraa!

"Sain unessa viestin Kultaiselta Kenkälaatikolta. Tunsin syvän rauhan laskeutuvan sisimpääni, ja minulle näytettiin Pyhän Karvakolmion Temppelin rakennuspiirustukset. Planeettamme hämähäkit ovat jo vuosisatojen ajan kutoneet korkeamman tietoisuuden seittiä odottaen, että ihmiskunta olisi valmis vastaanottamaan universumin viestit. Vuonna 2018 kollektiivinen värähtelymme on nousemassa purppuralle tasolle ja saamme kolmannen kasteemme."

Ostaisitteko? Kansainvälinen menestys, here I come!

13.8.2017

Ihon alle


Kävin pienellä retkellä Tikkurilassa ja tiedekeskus Heurekassa. Siellä oli eläinten anatomiaa esittelevä näyttely Body Worlds - Animal Inside Out. Esillä oli paljon eläimiä (myös yksi ihminen) eri tavoin riisuttuina.


Eläimet ja elimet olivat aitoja, mutta plastinoituja. Kudokset on korvattu muovilla, niin että kaikki on tismalleen aidon näköistä, mutta kestävää ja hajutonta. Merkillistä, kerrassaan merkillistä. Ihmiset haluavat kuulemma luovuttaa ruumiinsa plastinoitavaksi jopa sellaisella innolla, ettei halukkaita voida ottaa enää edes jonoon.

Hiukan yllätyin siitä että alkuun teki jopa vähän pahaa katsella näyttelyesineitä. Erityisen ikävältä tuntui katsoa ruumista irti olevaa ihmisjalkaa ja -kättä. Häiritsi, kun tiesin että se on muovivalos oikeasta ihmisestä. Yhtä lailla yllätti sitten se, ettei kokonaisen nyljetyltä näyttävän ihmisen katsominen sitten tehnytkään pahaa. Gorilla oli jo oikeasti mielenkiintoinen ja sitä piti palata katsomaan uudestaan:


Toisaalta karmivaa, toisaalta kiehtovaa. Arvostan tekniikkaa ja taitoa, mutta jotenkin kuitenkin ällöttää katsella leikkeitä toisten sisuksista. Tiedostin katselevani maalattua muovia, mutta silti välillä pelkäsin että seuraavalla hengenvedolla nenääni leijuisi kalman haju. Jännä.

10.8.2017

Koe-erä


Tässä he nyt ovat: ensimmäiset oman maan perunat!


En malttanut enää kauempaa odottaa, vaan pakko oli kurkistaa että tuleeko pihalta mitään. Näköjään tulee, mutta kyllä nyt pitää malttaa vielä ainakin kuukauden päivät ennen kuin loppuja nostelee. Ehtisivät sitten oikeasti kasvaa kun ei kiskota ylös ennen aikojaan.

Ja se maku? Ei vielä tiedetä. On ollut niin kamalan sateista ja maa on niin savista, että pelkään perunoiden maistuvan liejulta. Ehkäpä keitämme tämän koe-erän ja kokeilemme.