31.7.2017

Iisakin kirkko


Kasvihuoneemme on ruuvia vaille valmis. Meiltä näyttäisi puuttuvan yksi pitkä ruuvi, mutta sen ehtii hankkia myöhemmin. Pieni keskeneräisyys korostaa kauniisti itse tehden aikaansaatua rouheaa ilmettä. Kasvihuone saapui meille litteänä perunan kylvöaikaan, ja nyt arviolta miljoona tuntia myöhemmin se on saavuttanut kolmiulotteisen uljautensa. Ensin kasattiin runko:


Sitä ei voi äkkiseltään edes käsittää miten monella tapaa voi tällaisenkin kasata väärin. Hyvä juttu että osat kiinnitetään toisiinsa ruuveilla, sillä joidenkin osien paikkaa on pitänyt pari kertaa vaihtaa. IKEA on aloittelijoille, tässä oli jo todellista haastetta. Kuvittelen että minulla on vähintään keskiverto ohjeenluku- ja hahmotuskyky, mutta kyllä meinasi välillä usko loppua. Tuntui siltä ettei tästä kasvihuonetta tulekaan, vaan meille on lähetetty jonkun himmelin tai tekokuun osaset.

Syytämme vaikeuksistamme sitä, että ohjeet olivat monitulkintaiset ja kuvat epäselviä. Lisäksi ainakin yhdessä kohtaa suomenkielisessä ohjeessa oli yksi osa numeroitu eri tavalla kuin venäjänkielisessä ohjeessa. Yrityksen ja erehdyksen kautta saimme kasaan rungon, joka näytti riittävän oikealta. Sitten rungon jalat upotettiin maahan ja pistettiin hökötys oikein vatupassilla vaateriin. Maa on kalteva, joten kasvihuone näyttää vinolta. Mutta siinä se nyt seisoo vaikka mikä myrsky tulisi:


Kennolevyjen asentaminen oli hiukan nopeampaa kuin rungon kasaaminen, ja siinä tuli pikkuisen vähemmällä tuskalla valmiimman näköistä. Vaan eihän tuokaan ihan ongelmatonta ollut, joten päädyimme viimeistään tässä vaiheessa siihen että unohdamme komean ja tähtäämme toimivaan. Eilen saimme vihdoin koottua ja asennettua ovet ja ikkunat, jotka jännästi eivät oikein istu koloihinsa. Mutta ne toimivat, koska ovat saranoilla eivätkä liukuversioita (valinta josta suuresti kiittelemme itseämme).


Halleluja! Ei ole turhan fiini tai uudenkarhean oloinen, vaan näyttää jo nyt siltä kuin olisi seissyt pihassa pari vuotta roudan ja rakeiden raiskattavana. Sopii siis muutenkin joka suuntaan vinoon ympäristöönsä eikä pistä silmään liian särmänä. Rakentajilla on sormet ja järki suunnilleen tallella, ketään ei murhattu prosessissa eikä avioeroa otettu, joten hyvä näin.

Juhlan kunniaksi kutsuimme naapurit kasvihuoneen avajaisiin suklaahippukakulle. Chilit asuvat kasvihuoneessa nyt, ensi kesänä siellä on toivottavasti ainakin tomaattia ja avomaankurkkua. Aiomme askarrella kasvatusalustoiksi joitakin puulaareja. Se on sitten ihan oma ja myöhäisempi projektinsa.

29.7.2017

Villiä menoa hääyönä


Eilen oli hääpäivämme, joten viime yö oli kai sitten vähän niin kuin hääyö.

Minä näin unta että löysin kaksi kissaa. Toisesta tuli peura ja toisesta poliisi.

Mieheni näki unta terrakottasammakoista, jotka käynnistyvät kun niiden päähän kaataa helmiä.

21.7.2017

Vaakuna II


Rekisteröin taannoin itselleni vaakunan ja intoilin siitä blogissakin. Pohdin tuolloin, että käyttäisin samaa vaakunaa keskiaikaharrastuksessani. Se ei käynytkään päinsä, sillä kattojärjestöllä on tästä selvät säännöt:

"No armory will be registered to a submitter if it is identical to an insignia used by the submitter for purposes of identification outside of a Society context. This includes armory, trademarks, and other items registered with mundane authorities that serve to identify an individual or group. This restriction is intended to help preserve a distinction between a submitter's identity within the Society and the submitter's identity outside of the Society."

Todellista ja leikki-identiteettiä ei tule sekoittaa keskenään, eikä arkiminälle rekisteröityä vaakunaa siksi saa rekisteröidä omaksi tunnukseksi keskiaikaleikeissä. Seuran virkailijat eivät tosin olisi tarkistuksissaan huomanneet mitään (pystyvät tarkistamaan vain ettei yritä rekisteröidä itselleen jotain tunnettua tai kuuluisaa vaakunaa, tuskin käyvät läpi Suomen Heraldisen Seuran vaakunarekisteriä kuva kuvalta), eli mundisvaakunani olisi varmasti mennyt läpi jos olisin sen hakemukseen laittanut. Mutta säännöt on säännöt, enkä niitä tieten tahtoen halua rikkoa. Omatunto on hyvä pitää puhtaana!

Ensin hiukan harmitti, koska olin jo toteuttanut itselleni täydellisen vaakunan, ja arvelin etten mitenkään saisi tehtyä toista yhtä osuvaa ja omalta tuntuvaa. Mutta sitten innostuin asiasta ja haasteesta.

Koska mundisvaakunaani olin jo sisällyttänyt viitteet omaan synnyinkaupunkiini sekä isäni suvun alkujuuriin, en halunnut toistaa samaa tässä "leikkivaakunassani". Halusin kuitenkin vaakunan kuvaavan juuri minua, sitä mitä olen. Pyörittelin mielessäni pitkään kaikenlaisia aiheita ja kuvioita, ja alkuun tuntui siltä että suunnittelutyö tökkii todella pahasti. Mutta sitten tajusin että ratkaisu on ilmeinen: olen suomalainen.

En välttämättä haluaisi luokitella itseäni patriootiksi, sillä siinä sanassa on ikävä kaiku, mutta suomalaisuus on minulle tärkeä asia ja iso osa identiteettiäni. Vaakuna kertoo kuka minä olen, ja tahdon esitellä itseni suomalaisena. Tämän oivallettuani piti vielä miettiä kuinka ihmeessä tiivistäisin suomalaisuuteni kuvaksi, joka täyttää heraldiikan säännöt ja vielä näyttäisikin kivalta.

Avun sain Jukka Kuoppamäeltä ja hänen laulustaan Sininen ja valkoinen. Paitsi että laulu on yksi suosikeistani, se on myös hyvin suomalainen. Ja loppujen lopuksi yllättävän helppo siirtää vaakunaan! Kiitos siis Jukalle.

Koska seurani on osa kansainvälistä yhdistystä, ja koska seuran vaakunarekisteri on kansainvälinen, ei minulla ole lainkaan suomenkielistä vaakunaselitystä (blasonointia) kuvalleni. Rekisteriin kirjattu blazon kuuluu seuraavasti:

Per fess wavy azure and argent, three quatrefoils pierced counterchanged.

Ja kuvana se näyttää tältä:


Ja näin se on laulettuna:

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Valkoinen ei ole heraldinen väri, vaan oikeasti tuo alaosa eli "hanki" on hopea (argent). Vaakunapiirroksissa hopean sijasta voidaan käyttää valkoista, samoin lipuissa ja viireissä. Myös painoteknisistä syistä hopea voidaan korvata valkoisella. Käytännössä vaakunani siis näyttää useimmissa tapauksissa sinivalkoiselta, vaikka onkin oikeasti sinihopeinen.

Ei huono! Itse asiassa olen älyttömän tyytyväinen. Nyt minulla on kaksi hienoa vaakunaa, toinen arkiminälle ja toinen keskiaikaminälle. Ja tämä suunnittelu on niin kivaa puuhaa, että suosittelen edelleen lämpimästi muillekin.

13.7.2017

Julkisivumaalaus


Ulkona on tapahtunut paljon, kun perunamaamylläyksen lisäksi talomme maalattiin. Viime kesänä aloitin maalaustarjousten kyselyn, kevään yhtiökokouksessa tehtiin urakoitsijan valinta ja kesäkuussa saatiin uusi maalipinta. Talo näyttää nyt todella hienolta, kämäiset kuvat eivät todellakaan kerro koko totuutta. Koitin kuvata niin että näkisitte oleelliset asiat, mutta näistä otoksista taitaa näkyä lähinnä huonot kuvaustaidot ja/tai kehno kuvauskalusto.

Erityisesti meidän päätymme talosta oli jo aika rapistunut. Räystäslautojen maali oli kärsinyt eniten, ja meidän kuistimme kohdalta löytyi ihan lahoja lautoja. Tämä ei varsinaisesti yllättänyt. Pääsääntöisesti talo oli entisessäkin ulkoasussaan vielä ihan ok, alla olevassa kuvassa on oikeastaan juuri se pahin kohta.


Talomme on kuulemma aivan alkujaan ollut kellertävä, mutta käsittääkseni se on kuitenkin aika pitkään ollut jo punainen. Punaisena halusimme sen pysyvänkin, ja onneksi maalin sävytys onnistui aivan nappiin. Alla olevassa kuvassa yläosan laudat on maalatut, alaosassa on pestyt ja harjatut ja osin vaihdetutkin. Muutamiin kohtiin timpuri kävi lautoja vaihtamassa, mutta onneksi suuria lahoja tai yllätyksiä ei löytynyt.


Räystäät näyttävät nyt kautta linjan hirmuisen paljon aiempaa paremmilta. Uusi maalipinta on kerännyt kiitosta myös naapureilta. Se kiiltää juuri sopivasti: näyttää uudelta mutta ei liian uudelta. Ikkunanpuitteet hohtavat valkoisina. Punainen väri on luonnossa hiukan kirkkaampi kuin kuvan perusteella voisi arvella, sellainen lämmin joulunpunainen.


Kuvaaja oli suorassa, talo vain on vinossa... Vanha talo on vanha talo, eikä se maalaamalla uudeksi muutu. Eikä ollut tarkoituskaan. Aika näyttää että kestääkö maali seinässä kaksi vai kaksikymmentä vuotta. Toivomme sille pitkää ikää.


Urakoitsija hoiti työnsä ripeästi ja sovitussa aikataulussa. Maalausjälkeen olemme tyytyväisiä, muuten oikeastaan emme. Kaikesta piti vääntää ja laskutuksesta on aiheutunut ikävää jälkipyykkiä. Talo näyttää hyvältä, mutta tässä maistellaan varmaan vielä pitkään tympeän urakoitsijan kitkerää jälkimakua ja ihmetellään että kaikenlaista yrittäjää sitä sitten onkin liikenteessä... No, oltiin ekaa kertaa tämmöistä työtä tilaamassa, ja on kyllä opittu paljon.