Sukat putkella

Halusin kokeilla kahden sukan neulomista yhdellä (pyörö)puikolla. Koska menetelmä vaati vähän miettimistä, piti neuleen olla yksinkertainen. Niinpä päätin kokeilla putkisukkien tekoa. Tässä sukat tekeillään, yksi puikko ja kaksi kerää:


Hiljalleen vasemmalle hivuttuvaa ribbineuletta, ei ollenkaan monimutkaista. Puikon kanssa venkuilu oli hieman hidasta, mutta sujui lopulta ihan hyvin. Tässä sitten valmiit sukat:


Putkisukkien istuvuus on... no, ei niiden paras ominaisuus. En tiedä kuinka pahasti nämä lopulta pyörivät jaloissa. Mutta jos pelkää kantapään tekoa niin tässä on helppo malli, ja varmasti ihan riittävän istuva jos sukilla hiippaillaan hienosti sisällä.

Lanka on Novitan Wool ja sitä meni 68 grammaa, puikko on 3,5 mm. Ohjetta katsoin täältä, mutta muokkasin systeemiä niin että ribbineulos on jatkuvasti kiertyvä.

Ohjeita emännälle osa 14

Makkara kuuluu lomaan ja kesään - ainakin niillä jotka syövät makkaraa. Grillissä tirisevä käyrä on kesän suosituin vihannes, ja kauppojen hyllyiltä löytyy varmasti jokaiselle makkaran ystävälle oma suosikki. Jos haluaa jotain uniikkia ja todella erilaista, voi tehdä makkaransa itse.

Vuonna 1953 julkaistu Emännän tietokirja opastaa esivalmisteluissa:

"Ruoaksi kelpaavat muiden eläinten, paitsi vasikan suolet. Heti kun suolet poistetaan eläimestä, ratkotaan ne veitsellä irti suoliliepeestä ja paloitellaan noin 1/2 m:n pituisiin kappaleisiin. Huuhdotaan kuumanlaisessa puhtaassa vedessä päältäpäin sekä käännetään nurin, ohuet suolet puutikun avulla ja paksut mieluiten käsin.

Suolien käsittelyssä täytyy noudattaa suurinta puhtautta ja hyvää järjestystä. Moneen ämpäriin varataan kuumaa vettä, jossa saa pestä ja huuhdella käsiä sekä tikkua, jota suolia käännettäessä käytetään.

Kun kääntäminen on suoritettu loppuun, alkaa puhdistus, jossa käytetään apuna olkia tai kevättalven kovapintaista lunta, tai raaputetaan lima pois veitsen hamaralla. Olkien tulee olla pitkiä, kankeita rukiinolkia. Pahnoista takertuu suolen pinnalle hienoa nöhtää, jota ei saa millään pois.

Oljet, noin 5 sm:n pituisiksi katkottuina, suolet sekä vähän kuumaa vettä pannaan saaviin, oljilla hierotaan suolia, kunnes lima erkanee, muutetaan uudet oljet ja näin jatketaan, kunnes suolet, ilmaa täyteen puhallettuina, näyttävät kuulakkailta.

Puhdistuksen jälkeen suolet kaipaavat kylmässä vedessä liottamista, siansuolet pidempiaikaista kuin naudan. Nopeimmin ne saadaan raikkaan hajuisiksi, jos liotusvedessä pidetään liemijuurien, purjon ja sellerin palasia tai -lehtiä. Vettä muutetaan ainakin kerran päivässä ja samalla suolet vedetään käden läpi, etteivät ne joudu limaisina uuteen veteen.

Säilytetään kylmässä paikassa, 3-4 päivän kuluttua suolet tehdään makkaroiksi tai pannaan säilöön. Jälkimmäisessä tapauksessa suolet suolataan karkealla suolalla puuastiaan tai viedään aittaan, jossa ne jäätyneinä säilyvät hyvin, elleivät välillä pääse sulamaan."

Ja sitten päästään valmistamaan makkaraa, mutta se onkin sitten juttu erikseen.

Kesäloman kynnyksellä

Vielä kaksi päivää harjoittelua ja sitten alkaa loma. Niin, loma. En ole oikeastaan hakenut kesätöitä ja kieltäydyin niistä töistä joita tarjottiin. Aion pitää lomaa.

Olen hyvin ylpeä siitä että selvisin kouluvuodesta erinomaisesti. Olen itse asiassa luokaltani ainoa, jolla ei ole ainuttakaan poissaoloa koko lukuvuonna. Minulla kävi tuuri etten edes sairastunut niin pahasti että olisin joutunut olemaan poissa. Olen jaksanut paremmin kuin uskalsin toivoakaan (ja siinä sivussa pärjännyt kiitettävästi). Hieman perspektiiviä asiaan tuo lausunto, jonka psykiatri kirjoitti kaksi vuotta sitten keväällä.

"... oireisiin liittyy myös jatkuva keskushermoston ylikuormittuneisuus, varautuneisuus ja liiallinen ohi omien fyysisten ja psyykkisten voimavarojensa tapahtuva suorittaminen tai totaalinen laamantuminen itsesyytösten vallassa. Tällä hetkellä potilas pystyy pakottamalla itsensä juuri ja juuri hoitamaan omia käytännön asioita, missä kuitenkin kohtuuttomasti uupuu. Ilmeisesti useiden kuukausien sairausloman ja psykoterapian turvin potilaalla olisi mahdollisuutta selviytyä asiakaspalvelusta osa-aikaisesti."

Psykiatri käytti melko vahvoja ilmaisuja, jotta Kela varmasti myöntäisi terapiaan tukea, mutta ei hän valehdellut. Minulle ei ollut mitenkään itsestäänselvää, että jaksaisin olla koulussa. Minulle ei ole mitenkään itsestäänselvää, että ikinä kykenisin normaaliin työelämään. Mutta suunta on rohkaiseva ja olen pärjännyt hyvin. Katson luottavaisesti tulevaisuuteen.

Mutta toipuminen on pitkä prosessi. Se vaatii malttia. Tunnen tarvitsevani nyt lepoa, enkä halua ottaa sitä riskiä että kesällä työskentely veisi voimia toisesta kouluvuodesta. En halua pilata erinomaisesti edennyttä toipumistani sillä, että hyppäisin heti työskentelemään täydellä vauhdilla.

Eihän näin itsekäs päätös silti helppo ollut. Ensinnäkin talous on aika hankalassa jamassa ilman palkkatuloja ja toisekseen tunnen edelleen omituista syyllisyyttä jos en tee töitä.

Olen säästänyt syksystä asti (voitte kuvitella miten helppoa on säästää 723 euron kuukausituloista) ja sain kasaan reilun tonnin. Sillä pärjään jo melko pitkälle. Vanhempani halusivat myös auttaa minua rahallisesti, mistä olen kovin kiitollinen. Aion lisäksi hakea sossusta kaiken mitä sieltä irtoaa. Kesä on siis köyhäilyä, mutta uskon pärjääväni.

Arvaan, että lukijoissa on joitakin joiden mielestä olen luuseri, lusmu ja pummi. Ehkä teitä lohduttaa se, että tällä lomalla tähtään siihen, että olisin seuraavat kolmekymmentä vuotta reipas työntekijä ja veronmaksaja. Ja voihan senkin pitää mielessä, että opintotuki on veronalaista tuloa, niin että oikeastaan haen sossusta vain omani takaisin.

Sinällään minulle on ihan sama mitä muut ratkaisustani ajattelevat. Toisaalta taas olen (ilmeisesti aina ja ikuisesti) liiankin huolissani siitä mitä muut (erityisesti tärkeät ihmiset) minusta ajattelevat (varsinkin jos pelkään muiden ajattelevan negatiivisesti). Vaikeinta oli kertoa miehelle. Hänellä kun on se asenne, että "ihan sama mitä tekee, kunhan tekee". Kerroin kuitenkin, kun en osaa olla kertomattakaan. Kova tarve olla hyväksytty näkyy siinäkin, että selitän täällä pitkästi asiaa, jonka olisin voinut ilmoittaa vain sanomalla "pidän koko kesän lomaa".

Kaksi päivää vielä, ja sitten lataan akkujani. Lepään ja voimistun.

Russell Hood

Kevin Costner on pitkään ollut minulle se ainoa ja oikea Robin Hood. Olen nähnyt vuonna 1991 tehdyn filmauksen varmasti viisitoista kertaa, ja se on aina yhtä hyvä. En sano, että Costnerille löytyi voittaja, mutta hiiskatin kova haastaja kylläkin.

Myönnän, että minua on helppo miellyttää. En minä jaksa nipottaa siitä, että Crowe on hiukan vanha näyttelemään Robin Hoodia. En minä jaksa ahdistua siitä, että jotkut hahmot ovat hyvin ohuita. En saa näppyjä siitä, että jotkut osat tarinasta tuntuvat päälleliimatuilta ja vähän väkinäisiltä. Eikä se mitenkään suuremmin haittaa, että Crowen hahmo on melko suuresti toistoa Gladiaattorista.

Jos pääparin kemiat tuntuvat kohtaavan, se useimmiten riittää. Jotkut tuntuvat olevan sitä mieltä, että tämä elokuva kertoo politiikasta. Hui hai! Tämä on rakkauselokuva!

Robin Hoodin seikkailuja on kuvattu useaan otteeseen, mutta nyt oli paneuduttu tarkastelemaan sitä kuinka legenda syntyi. (Tämähän on nyt kovasti ollut viime vuosina muotia.) Ohjaaja Ridley Scott yrittää kertoa meille miten yhdestä englantilaisesta kasvoi se mies jonka me kaikki tunnemme. Ihan kelpo veto, jos minulta kysytään.

Minusta on aina kiva katsella keskiajan kuvauksia. Puvut ovat niin kauniita ja joka jampalla on hieno hevonen (ja ne jampat sitten aina hevosineen mukavasti kirmaavat taisteluun). Miekkoja kalistellaan ja jousiampujat ovat ihan ylivetoja. Toisia puhutellaan ihanasti - my lord ja milady. Linnojen loisto vie mukanaan, ja köyhän kansan rankka elämä tuntuu vain positiivisesti maanläheiseltä. Kun vielä kaiken päällä soi hurmaava musiikki, on romantisoitu kupla valmis. Ja kuten sanoin, minua on helppo miellyttää.

Mutta niin, se pääasia: rakkaus. Voi hitsi. Ehkä minä vain olen täysin parantumaton romantikko, mutta minusta tämä on rakkauselokuva. Minä niin pidän tällaisista elokuvista, joissa rakkaus on tietyllä tapaa mutkatonta. Ainoa mutka matkassa on tietysti alussa viileästi suhtautuva nainen, joka lopulta kuitenkin herää huomaamaan että miehen karkean kuoren alla onkin oikeasti intohimoisesti sykkivä sydän.

Minä pidän yksinkertaisista tarinoista, joissa on onnellinen loppu.

Kun moottori käyntiin hyrähtää, niin istumalihaksiin jyrähtää

Käytiin eilen heittämässä "pieni" testiajo, joka kesti kaksi tuntia ja viisitoista minuuttia.

Vaan mikäs oli istuessa, kun sää oli parempi kuin saattoi toivoa, takki otti viiman vastaan, alla murisi tuhatkuutioinen monsteri ja käsien ulottuvilla oli luotettava kuski.

Onhan tuo nyt melkein kivointa mitä voi housut jalassa tehdä.

Kahdessa kodissa

Selvisimme mielestäni hienosti etäsuhteen haasteista. Nyt olemmekin sitten hetken saaneet ihmetellä niitä asioita joita lähisuhde kahdella kämpällä tuo mukanaan.

Kaikki yhteinen aika ja jokainen tapaaminen pitää erikseen järjestää ja sovitella aikatauluihin. Sen lisäksi pitää arpoa kumman luona ollaan yötä ja huolehtia siitä että sopivat eväät ja vaatteet on siellä missä niiden tulee olla.

Välillä hieman jännää, mutta ei mitenkään vastenmielistä. Onneksi mies on suorastaan järkyttävän positiivinen, joustava ja kärsivällinen. Ja onneksi me molemmat olemme jo pitkään omistaneet kaksi hammasharjaa.

Puuhastelua

En ole viime aikoina oikein ehtinyt kirjoitella niin paljon kuin tekisi mieli. Enkä ole ehtinyt vastata kommentteihin niin nopeasti kuin olisin toivonut. Enkä todellakaan ole ehtinyt lukea ja kommentoida toisten blogeja niin ahkerasti kuin haluaisin. En lupaa parantaa tapojani, mutta tietäkää että olette mielessä kyllä.

Työharjoittelu etenee hitaasti mutta varmasti. Nyt onkin jäljellä enää kaksi viikkoa. Olen jo päässyt siihen pisteeseen että ohjaan ohjaajaani. Yhtenä päivänä tuntui hyvältä kun meillä aloitti uusi ihminen, ja pääsin esittelemään hänelle taloa. Oli kivaa kun ei ollut enää se viimeisimpänä saapunut.

Ja vaikka välillä on työtouhu vähän hämärää, niin olen selkeästi valinnut harjoittelupaikkani aivan oikein: talo tarjosi minulle keskiviikkona tunnin selkähieronnan. Voi taivas, että teki hyvää! Ensi maanantaina on näyttökeskustelu. Ei siis mikään sellainen kokeenkaltainen näyttö, jossa opettaja kyyläisi tekemisiäni, vaan keskustelu, jossa ohjaajani ja muut ovat selvittämässä sitä miten olen nämä kuluneet viikot pärjännyt.

Tiistaina kävin miehen kanssa elokuvissa katsomassa Rautamiehen jatkopullistelua. Oli kyllä oikein viihdyttävä elokuva. Hirveää machoilua, mutta sehän sopii minulle. Tony Stark on niin Äijä, ettei voi kuin naureskella. Hirvittävän ärsyttävä mutta samalla ihastuttava hahmo.

Helatorstaina luonani harjoiteltiin värttinällä kehräämistä. Viime syksynä ostamani villat tulivat nyt hyvään käyttöön, kun seitsemän naista karstasi ja kehräsi minkä kälättämiseltä kerkesi. Hidastahan se puuha on, varsinkin ensikertalaisilla. Mutta kaikki saivat selkeästi jutun juonesta kiinni ja kokivat paikoin onnistumisen iloakin. Sain karstat lainaan, ja arvelin että voisin huomenna karstailla loput villani kehräyskuntoon. Olisi hyvä sotkea nyt tähän samaan syssyyn. Täällä haisee lammas ja lampaan kakka.

Huomenna olisi tarkoitus myös värjätä tukkaa ja ehkäpä lähteä illalla käymään ystävän syntymäpäiväkesteillä. Sunnuntaina rääkkään taas pitkästä aikaa bassoa. Musiikki meinaa olla pinnalla nyt muutenkin, kun treenaan kahdessa kuorossa. Toisen kanssa onkin keikka viikon päästä. Esityksen pääosassa ovat kolmivuotiaat tanhuajat, ja minun osani on vain säestää. Ei tarvitse juurikaan jännittää, kun kaikki katsovat vain lapsia. Toivottavasti tällä kertaa kaikki muksut pysyvät lavalla koko esityksen ajan.

Kesä on tullut, ja minulla on asunnossa taas +27 astetta lämmintä - vaikka keittiössä on iso ikkuna auki. Juuri nyt en valita, tuntuu vielä oikein kivalta. Haluan jo pitää kevyitä kesävaatteita ja päästä pian makoilemaan puistoon puiden varjoon. Semmoiset oikein helpot kesäkengät pitäisi vielä hommata. Semmoiset helpot läpsyt joita ei ole tarkoitettu muuhun kuin oikein rauhallisiin siirtymiin kotoa puistoon ja takaisin.

Törsäystä

Pääsin viikonloppuna kokeilemaan ystävän piikkimattoa, ja sehän oli niin vinkeää että piti saada oma.


Ostin maton Anttilasta kahdellakymmenellä eurolla. Arvelin ettei se tunnu tässä konkurssissa enää missään. Käyttöohjelippunen lupaa maton tekevän seuraavaa:

- stimuloi akupunktiopisteitä ja poistaa kipua
- rentouttaa jännittyneet lihakset
- rentouttaa mielen
- helpottaa unen saamista
- auttaa palautumaan psyykkisestä tai fyysisestä stressistä

Olen kokeillut mattoa vasta kolmasti, joten en voi kertoa vielä mistään ihmeellisistä vaikutuksista. Alussa arvelin etten kyllä ikinä voisi nukahtaa matolle, niin kuin jotkut kuulema tekevät, kyllä se sen verran muikeasti nipistää näin luisevalla ihmisellä. Mutta niin vain meinasin äsken torkahtaa, joten joku herkemmin uinuva (ja vähän lihaisampi) nukahtaa varmasti helposti. Lämmin siinä maatessa tulee, veri lähtee selkeästi kiertämään.

Jos piikkimatolla makoilusta ei mitään muuta hyötyä ole, niin ehkäpä tulisi kuitenkin vähän useammin pidettyä edes vartin mittainen lepotauko. Ja jos piikkien ansiosta jää väliin edes yksi migreenikohtaus, niin matto on kyllä hintansa väärti (tuumii nimimerkki "kahdessa viikossa seitsemän särkypäivää").

Osaan sanoa kymmenellä kielellä kiitos

Mutta en osaa selittää enkä käyttää seuraavia sanoja:

- implisiittinen
- etnografia
- retrospektiivi
- iteraatio
- nihilisti
- maareformi
- redundanssi
- totalitarismi
- didaktiikka
- entropia
- histogrammi
- vinjetti
- legaatio

Näin sivistymätön minä olen. Sanojen oikeat merkitykset osaan kyllä nopeasti googlettaa, joten niitä ei tarvitse minulle kertoa. Jos sinulla sen sijaan on jokin hauska tulkinta jostain edellä mainitusta sanasta, kerro ihmeessä! Ja tee toki kommenttiosioon lista sanoista joita sinä et osaa käyttää.

Agenttihommia

Tajusin tuossa äskettäin, että eivät ole työharjoittelupaikassa pistäneet minua allekirjoittamaan minkäänmoista vaitiolovelvollisuuslipuketta. Aion kyllä tehdä parhaani ollakseni luottamuksen arvoinen, mutta hetkeksi jäi asia mietityttämään.

Minulla on tiedossani useita firman salasanoja ja pääsy lähes kaikkiin hallinnollisiin systeemeihin. Käsittelen jatkuvasti asiakasrekisteriä (henkilötiedot, vaivat ja hoidot) ja talon sisäisiä asioita (palkat, ostot ja myynnit). Minulla on työn alla tehtävä, josta voin keskustella lähinnä vain toimitusjohtajan kanssa, sillä muiden talossa olijoiden ei oikeastaan tarvitse tietää siitä mitään.

Ei ole mikään ihme, että hyvin suuri osa vakoojista on toiminut sihteerinä. (Ja toimii ehkä edelleen! Ehkä on konttorin Irma sittenkin vakooja! Tissiliivissä on sillä mikrofoni ja nutturassa piilokamera.) Kova on luotto.

Keskusteluja miehen kanssa osa 184

-Miksi miehet saavat paniikkikohtauksen kun nainen haluaa jutella suhteen tilasta?

-No koska "millainen on mielestäsi suhteemme tila" on ehkä kamalin kysymys mitä voi miehelle esittää. Sen kuullessaan mies on aivan varma, että naisen mielestä suhteessa on jotain pahasti vialla.

-Voi ei. Eihän se sitä automaattisesti tarkoita! Nainen voi haluta jutella suhteesta vaikka kaikki on hyvin. Itse asiassa usein kai juurikin niin: naisen mielestä kaikki on hyvin ja hän vain haluaa kuulla että mies on samaa mieltä. Mutta te miehet taidatte olla ihan eri maata: jos kaikki on hyvin niin teidän mielestänne silloin ei ole mitään puhuttavaa...?

-Pitää paikkansa. Ja myönnä pois, että kyllä naisetkin säikähtävät jos mies haluaa puhua suhteen tilasta.

-No aivan takuulla säikähtävät! Ja säikähtävät juuri siksi, että miehet tuntuvat ottavan asiat puheeksi vasta sitten kun jokin on pielessä! "Olen vähän miettinyt tätä meidän suhdetta" on todella pahaenteisen kuuloista miehen suusta, sillä juurihan me äsken totesimme että jos kaikki on hyvin niin miehellä ei ole tarvetta puhua. Kun taas naiset saattavat haluta keskustella hyvistäkin fiiliksistä ja toivovat niille vastakaikua. Naiset haluavat kuulla että miehenkin mielestä kaikki on kunnossa.

-Hmmm. Naiset tuntuvat usein hakevan vahvistusta omille tunteilleen.

-Kyllä, niin me taidamme tehdä. Minä ainakin teen. Luulen että naiset ovat myös herkempiä ilmaisemaan tunteitaan sanallisesti. Mutta ymmärrän nyt että miehelle ei saa esittää kysymystä suhteen tilasta. Mikä olisi helpompi ja mieluisampi kysymys?

-Suhteen tila on aivan liian iso ja abstrakti käsite miehelle. Kannattaa kysyä jotain konkreettisempaa, kuten vaikkapa "olenko yhtä ihana kuin ensimmäistä kertaa tavatessa?"

-Haa! Luulin että tuo on kysymys jota miehet eivät halua kuulla! Mutta tuo siis on oikeasti helpompi?

-Kyllä. Siitä selviää pienellä valkoisella valheella, jos toisella roikkuu perse jo vähän enemmän kuin suhteen alussa.

***
Puhutaan täällä siis muustakin kuin kiimalakanoista. (Tuotanto pyörii ihan mukavalla tahdilla, kumma ettei tilauksia ole tullut...) Mies on hyvä tutkimuskohde. Se osaa vastata melko kiperiinkin kysymyksiin (jos ne eivät siis koske suhteemme tilaa). Jatkan tutkimuksiani.