20.9.2017

Ku tekee ite nii saa semmosen ku tulee


Tein alkukesästä luisen neulan, ja nyt tein sillä pussin neulakinnastekniikalla. Työvälineinä siis neula ja villalanka:


Pussi on hiukan hassusti värittynyt, sillä käytin siihen langanpätkät lautanauhaharjoituksestani: kun lautanauha osoittautui väreiltään vähemmän kuin napakympiksi, pistin loimen poikki ja pätkät parempaan käyttöön. Tässä vielä lähikuva pistosta:


Se on suomeksi 1+1, tai sitä ainakin yritin. Nyt yritän tehdä lapasia samalla tyylillä, mutta vähän jännittää että tuleeko niistä mitään. No, aina voi kokeilla!

8.9.2017

Postimerkkimosaiikki


Olin töissä tänään postivuorossa. Käsittelin saapunutta kirjepostia ja otin kuorista talteen kaikki kukkapostimerkit. Koska nykyään todella harvassa kirjeessä on leima, sain kasaan paljon käyttämättömän näköisiä merkkejä. Otin ne mukaan kotiin ja pyörittelin niitä hetken pöydällä. En aluksi tiennyt mitä postimerkeistä valmistuisi, mutta niitä tuijotellessa sopiva idea ja malli alkoi hahmottua.


Kun olin saanut merkit mieleiseeni järjestykseen, liimasin ne taustapaperille. Sopivan ohut ja hauskan värinen taustapaperi löytyi Minä Olen -lehdestä, siitä samasta josta olen myös saanut ideoita alanvaihtoon. Kun olin saanut merkit liimattua, vedin vielä päälle kontaktimuovin. Taitoin näin syntyneen lärpäkkeen kahtia ja siitä tuli kansilehdet.


Sisäsivut leikkasin vanhasta ruutuvihosta. Olisihan ne voinut kai taitella jostain muustakin paperista, mutta se olisi ollut huomattavasti työläämpää. Leikkasin vihosta sivut juuri sellaiselta kohdalta että niitä pitää keskenään kasassa yksi niitti, ja toisiinsa niitatut sisäsivut pysyvät kansissa kiinni ohuen silkkinauhan avulla.


Tulipa siitä hauska! Akuutti askarteluhimo tuli tyydytettyä.

28.8.2017

Pihalla marjassa


Viime vuonna pihan marjasato oli yhteensä noin kolme desiä. Tänä vuonna tuli sentään pari litraa. Suunta on siis hyvä! Tein mustista viinimarjoista jälleen marjanahkaa ja kokeilin mehun keittoa. Ei todellakaan mitään suuren mittakaavan puuhastelua, mutta prosessi tuli selväksi.


Persiljasato on oikein onnistunut. Pieni määrä on jo pakastettu, nyt on yksi satsi kuivumassa. Itäminen oli hidasta ja vaivalloista, joten luulin jo ettei persiljaa saadakaan, mutta olinpa onneksi väärässä.

27.8.2017

Tuntematon sotilas


Löysin kadulta makaamasta talvi- ja jatkosodan sotilaan. Hän oli tajuissaan, mutta liikkumaton ja jotenkin kutistuneen oloinen. Vahamaisen kelmeät kädet eivät olleet omiani isommat. Otin hänen hauraan ruumiinsa syleilyyni ja heijasin lohduttavasti: "Kyllä me sinut multiin saadaan. Jos ei nyt sankarihautaan, niin hautaan kumminkin."

Ongelmana oli se, ettei hän kyennyt kertomaan kuka on. Nimi tarvittaisiin, mutta minulla oli johtolankana vain C-kasetti, jonka oli nauhoittanut joku historianopiskelija 70-luvulla.

22.8.2017

Alan vaihto


Diana Cooper on kansainvälisesti tunnettu New Age -kirjailija ja enkelilähettiläs. Minä Olen -lehden numerossa 5/2016 hän halusi jakaa lukijoille ennen julkaisemattoman tekstin. Osa tekstistä kuuluu näin:

"Vuonna 2015 ristinmuotoinen Lyran Tähtiportti avautui ja joitakin ihmeellisiä ja vaikuttavia yhdeksännen ulottuvuuden yksisarvisia astui portaalin läpi maan pinnalle. Ne myös pyytävät olemaan kanssaan yhteydessä ja tarjoamaan itseämme palvelutyöhön!"

...

No huh huh. Ei muuten, mutta tuli vain mieleen että olen kyllä selkeästi väärällä alalla. Tarkoitan että voisinhan minäkin kokeilla tuollaista kirjailijan uraa!

"Sain unessa viestin Kultaiselta Kenkälaatikolta. Tunsin syvän rauhan laskeutuvan sisimpääni, ja minulle näytettiin Pyhän Karvakolmion Temppelin rakennuspiirustukset. Planeettamme hämähäkit ovat jo vuosisatojen ajan kutoneet korkeamman tietoisuuden seittiä odottaen, että ihmiskunta olisi valmis vastaanottamaan universumin viestit. Vuonna 2018 kollektiivinen värähtelymme on nousemassa purppuralle tasolle ja saamme kolmannen kasteemme."

Ostaisitteko? Kansainvälinen menestys, here I come!

13.8.2017

Ihon alle


Kävin pienellä retkellä Tikkurilassa ja tiedekeskus Heurekassa. Siellä oli eläinten anatomiaa esittelevä näyttely Body Worlds - Animal Inside Out. Esillä oli paljon eläimiä (myös yksi ihminen) eri tavoin riisuttuina.


Eläimet ja elimet olivat aitoja, mutta plastinoituja. Kudokset on korvattu muovilla, niin että kaikki on tismalleen aidon näköistä, mutta kestävää ja hajutonta. Merkillistä, kerrassaan merkillistä. Ihmiset haluavat kuulemma luovuttaa ruumiinsa plastinoitavaksi jopa sellaisella innolla, ettei halukkaita voida ottaa enää edes jonoon.

Hiukan yllätyin siitä että alkuun teki jopa vähän pahaa katsella näyttelyesineitä. Erityisen ikävältä tuntui katsoa ruumista irti olevaa ihmisjalkaa ja -kättä. Häiritsi, kun tiesin että se on muovivalos oikeasta ihmisestä. Yhtä lailla yllätti sitten se, ettei kokonaisen nyljetyltä näyttävän ihmisen katsominen sitten tehnytkään pahaa. Gorilla oli jo oikeasti mielenkiintoinen ja sitä piti palata katsomaan uudestaan:


Toisaalta karmivaa, toisaalta kiehtovaa. Arvostan tekniikkaa ja taitoa, mutta jotenkin kuitenkin ällöttää katsella leikkeitä toisten sisuksista. Tiedostin katselevani maalattua muovia, mutta silti välillä pelkäsin että seuraavalla hengenvedolla nenääni leijuisi kalman haju. Jännä.

10.8.2017

Koe-erä


Tässä he nyt ovat: ensimmäiset oman maan perunat!


En malttanut enää kauempaa odottaa, vaan pakko oli kurkistaa että tuleeko pihalta mitään. Näköjään tulee, mutta kyllä nyt pitää malttaa vielä ainakin kuukauden päivät ennen kuin loppuja nostelee. Ehtisivät sitten oikeasti kasvaa kun ei kiskota ylös ennen aikojaan.

Ja se maku? Ei vielä tiedetä. On ollut niin kamalan sateista ja maa on niin savista, että pelkään perunoiden maistuvan liejulta. Ehkäpä keitämme tämän koe-erän ja kokeilemme.

31.7.2017

Iisakin kirkko


Kasvihuoneemme on ruuvia vaille valmis. Meiltä näyttäisi puuttuvan yksi pitkä ruuvi, mutta sen ehtii hankkia myöhemmin. Pieni keskeneräisyys korostaa kauniisti itse tehden aikaansaatua rouheaa ilmettä. Kasvihuone saapui meille litteänä perunan kylvöaikaan, ja nyt arviolta miljoona tuntia myöhemmin se on saavuttanut kolmiulotteisen uljautensa. Ensin kasattiin runko:


Sitä ei voi äkkiseltään edes käsittää miten monella tapaa voi tällaisenkin kasata väärin. Hyvä juttu että osat kiinnitetään toisiinsa ruuveilla, sillä joidenkin osien paikkaa on pitänyt pari kertaa vaihtaa. IKEA on aloittelijoille, tässä oli jo todellista haastetta. Kuvittelen että minulla on vähintään keskiverto ohjeenluku- ja hahmotuskyky, mutta kyllä meinasi välillä usko loppua. Tuntui siltä ettei tästä kasvihuonetta tulekaan, vaan meille on lähetetty jonkun himmelin tai tekokuun osaset.

Syytämme vaikeuksistamme sitä, että ohjeet olivat monitulkintaiset ja kuvat epäselviä. Lisäksi ainakin yhdessä kohtaa suomenkielisessä ohjeessa oli yksi osa numeroitu eri tavalla kuin venäjänkielisessä ohjeessa. Yrityksen ja erehdyksen kautta saimme kasaan rungon, joka näytti riittävän oikealta. Sitten rungon jalat upotettiin maahan ja pistettiin hökötys oikein vatupassilla vaateriin. Maa on kalteva, joten kasvihuone näyttää vinolta. Mutta siinä se nyt seisoo vaikka mikä myrsky tulisi:


Kennolevyjen asentaminen oli hiukan nopeampaa kuin rungon kasaaminen, ja siinä tuli pikkuisen vähemmällä tuskalla valmiimman näköistä. Vaan eihän tuokaan ihan ongelmatonta ollut, joten päädyimme viimeistään tässä vaiheessa siihen että unohdamme komean ja tähtäämme toimivaan. Eilen saimme vihdoin koottua ja asennettua ovet ja ikkunat, jotka jännästi eivät oikein istu koloihinsa. Mutta ne toimivat, koska ovat saranoilla eivätkä liukuversioita (valinta josta suuresti kiittelemme itseämme).


Halleluja! Ei ole turhan fiini tai uudenkarhean oloinen, vaan näyttää jo nyt siltä kuin olisi seissyt pihassa pari vuotta roudan ja rakeiden raiskattavana. Sopii siis muutenkin joka suuntaan vinoon ympäristöönsä eikä pistä silmään liian särmänä. Rakentajilla on sormet ja järki suunnilleen tallella, ketään ei murhattu prosessissa eikä avioeroa otettu, joten hyvä näin.

Juhlan kunniaksi kutsuimme naapurit kasvihuoneen avajaisiin suklaahippukakulle. Chilit asuvat kasvihuoneessa nyt, ensi kesänä siellä on toivottavasti ainakin tomaattia ja avomaankurkkua. Aiomme askarrella kasvatusalustoiksi joitakin puulaareja. Se on sitten ihan oma ja myöhäisempi projektinsa.

29.7.2017

Villiä menoa hääyönä


Eilen oli hääpäivämme, joten viime yö oli kai sitten vähän niin kuin hääyö.

Minä näin unta että löysin kaksi kissaa. Toisesta tuli peura ja toisesta poliisi.

Mieheni näki unta terrakottasammakoista, jotka käynnistyvät kun niiden päähän kaataa helmiä.

21.7.2017

Vaakuna II


Rekisteröin taannoin itselleni vaakunan ja intoilin siitä blogissakin. Pohdin tuolloin, että käyttäisin samaa vaakunaa keskiaikaharrastuksessani. Se ei käynytkään päinsä, sillä kattojärjestöllä on tästä selvät säännöt:

"No armory will be registered to a submitter if it is identical to an insignia used by the submitter for purposes of identification outside of a Society context. This includes armory, trademarks, and other items registered with mundane authorities that serve to identify an individual or group. This restriction is intended to help preserve a distinction between a submitter's identity within the Society and the submitter's identity outside of the Society."

Todellista ja leikki-identiteettiä ei tule sekoittaa keskenään, eikä arkiminälle rekisteröityä vaakunaa siksi saa rekisteröidä omaksi tunnukseksi keskiaikaleikeissä. Seuran virkailijat eivät tosin olisi tarkistuksissaan huomanneet mitään (pystyvät tarkistamaan vain ettei yritä rekisteröidä itselleen jotain tunnettua tai kuuluisaa vaakunaa, tuskin käyvät läpi Suomen Heraldisen Seuran vaakunarekisteriä kuva kuvalta), eli mundisvaakunani olisi varmasti mennyt läpi jos olisin sen hakemukseen laittanut. Mutta säännöt on säännöt, enkä niitä tieten tahtoen halua rikkoa. Omatunto on hyvä pitää puhtaana!

Ensin hiukan harmitti, koska olin jo toteuttanut itselleni täydellisen vaakunan, ja arvelin etten mitenkään saisi tehtyä toista yhtä osuvaa ja omalta tuntuvaa. Mutta sitten innostuin asiasta ja haasteesta.

Koska mundisvaakunaani olin jo sisällyttänyt viitteet omaan synnyinkaupunkiini sekä isäni suvun alkujuuriin, en halunnut toistaa samaa tässä "leikkivaakunassani". Halusin kuitenkin vaakunan kuvaavan juuri minua, sitä mitä olen. Pyörittelin mielessäni pitkään kaikenlaisia aiheita ja kuvioita, ja alkuun tuntui siltä että suunnittelutyö tökkii todella pahasti. Mutta sitten tajusin että ratkaisu on ilmeinen: olen suomalainen.

En välttämättä haluaisi luokitella itseäni patriootiksi, sillä siinä sanassa on ikävä kaiku, mutta suomalaisuus on minulle tärkeä asia ja iso osa identiteettiäni. Vaakuna kertoo kuka minä olen, ja tahdon esitellä itseni suomalaisena. Tämän oivallettuani piti vielä miettiä kuinka ihmeessä tiivistäisin suomalaisuuteni kuvaksi, joka täyttää heraldiikan säännöt ja vielä näyttäisikin kivalta.

Avun sain Jukka Kuoppamäeltä ja hänen laulustaan Sininen ja valkoinen. Paitsi että laulu on yksi suosikeistani, se on myös hyvin suomalainen. Ja loppujen lopuksi yllättävän helppo siirtää vaakunaan! Kiitos siis Jukalle.

Koska seurani on osa kansainvälistä yhdistystä, ja koska seuran vaakunarekisteri on kansainvälinen, ei minulla ole lainkaan suomenkielistä vaakunaselitystä (blasonointia) kuvalleni. Rekisteriin kirjattu blazon kuuluu seuraavasti:

Per fess wavy azure and argent, three quatrefoils pierced counterchanged.

Ja kuvana se näyttää tältä:


Ja näin se on laulettuna:

Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Valkoinen ei ole heraldinen väri, vaan oikeasti tuo alaosa eli "hanki" on hopea (argent). Vaakunapiirroksissa hopean sijasta voidaan käyttää valkoista, samoin lipuissa ja viireissä. Myös painoteknisistä syistä hopea voidaan korvata valkoisella. Käytännössä vaakunani siis näyttää useimmissa tapauksissa sinivalkoiselta, vaikka onkin oikeasti sinihopeinen.

Ei huono! Itse asiassa olen älyttömän tyytyväinen. Nyt minulla on kaksi hienoa vaakunaa, toinen arkiminälle ja toinen keskiaikaminälle. Ja tämä suunnittelu on niin kivaa puuhaa, että suosittelen edelleen lämpimästi muillekin.